No niin.

 

 

 

Tässä tämä epävarman ihmisen pahin painajainen, johon tuskin kovin moni joutuu törmäämään elämässään. Mutta jos niin käy, niin aloita uloimmista välineistä ja seuraa muita pöytäseurueessa. Kyllä joku tietää, miten näitä ajetaan.

Siirrytäänpä sitten niihin ihan perusasioihin, joita oikeassa elämässä tarvitaan. On tullut nimittäin huomattua, että yllättävän iso osa ihmisistä ei tiedä yhtään, mitä etikettiin kuuluu. Enkä nyt tarkoita sellaisia vanhan ajan herrasmiessääntöjä, että miehet nousevat pöydässä seisomaan aina, kun nainen poistuu pöydästä. Vaan ihan perusjuttuja, joiden tarkoituksena on tehdä palvelusta ravintolassa jouhevampaa ja mukavampaa kaikille osapuolille ja koko kokemuksesta viihtyisämpi myös muut ihmiset huomioiden. Listaan tähän muutamia asioita, jotka saavat omat ja monen kollegan karvat nousemaan pystyyn kerta toisensa jälkeen.

- Kohteliaisuus (tai sen puute).

Kyllä. Arvostan kovasti käytöstapoja. Kenties myös seuralaisesi, jonka olet tuonut treffeille ravintolaan. Tai liikekumppanisi lounaalla, jonka kanssa yrität hieroa diiliä. Jos tänäkin iltana suihkussa runkatessasi mietit, miksi urasi ei etene ja elämäsi on kurjaa, voit palata siihen hetkeen, kun näin ruokaseurasi henkisesti vajoavan maan alle aiemmin päivällä. Opettele siis käyttämään sanoja kiitos, anteeksi, saisinko ja ole hyvä. Ja viljele niitä niin paljon kuin pystyt, myös muissa eteesi tulevissa tilanteissa. Tällä toiminnalla saatat parantaa omaa elämänlaatuasi laajemminkin. Ja muista hyvänen aika sentään tervehtimisen jalo taito! 

- Aterinten paikka lautasella.

Tämä on tosi helppo. Kun syöt tai aiot vielä jatkaa syömistä, veitsi ja haarukka ovat molemmin puolin lautasen päällä. Kun olet lopettanut, siirrä molemmat ruokailuvälineet "kello viiden asentoon". Kuvittele siis lautasesi kellotauluksi ja siirrä välineet vitosen kohdalle. Noin suurinpiirtein. Tämä on niin perusasia, että jos jotakin, niin kaikkien olisi syytä opetella ja muistaa tämä. Ja miksi? Tämä on tapa kommunikoida tarjoiluhenkilökunnan kanssa, jolle aterinten asennolla on kovastikin merkitystä. Siitä tiedämme, että olet lopettanut ja voin hyvillä mielin kerätä astiat pois ja tarjota vaikka kahvia. Lisäksi pöydästä kun ei kuulu kerätä kenenkään astioita, ennen kuin kaikki ovat lopettaneet. Jottei viimeinen ateriaansa viimeistelevä henkilö kokisi tilannetta painostavaksi, koko pöytä odottaa. Ei ole myöskään kenellekään mielekästä, jos palvelusväki joutuu vähän väliä hengittämään asiakkaan niskaan nähdäkseen, onko se viimeinenkin pinjansiemen ja leivänmuru kaavittu pois, jotta uskaltaisi ehdottaa lautasen viemistä, jos aterimet ovat väärässä asennossa. Näistäkin tilanteista yleensä selvitään kuitenkin, vaikka asia välillä unohtuisikin. Mutta yritä muistaa, että teet kaikkien ruokailuhetkestä epämukavan viimeistään siinä vaiheessa, kun tulet huutamaan minulle, että jokos sais palvelua kun on vähän kiire ja kahvitkin pitäisi ehtiä juoda välissä. Saatan joutua huomauttamaan, etten uskaltanut pihistää viimeistä lihapullaasi, koska et itse osaa käyttäytyä ravintolassa ja kristallipalloni on tänään(kin) rikki.

- Tuolin laittaminen paikalleen pöydästä noustessa.

Minulle ainakin opetettiin jo ihan lapsena, että näin kuuluu toimia. Sittemmin olen ymmärtänyt, että miksi. Kun sekä itse, että muut asiakkaat väistelevät niitä ja kompastelevat tuoleihin, jotka on jätetty miten sattuu tai jäävät jumiin pöytäänsä, koska viereisen pöydän ihmiset jättävät ne lojumaan tielle, alkaa tajuta. Monen ulkomaalaisen mielestä on suorastaan pöyristyttävän tökeröä käytöstä jättää tuolit laittamatta paikalleen, mutta täällä Suomessa se ei tunnu olevan ihan niin justiinsa. Eihän siinä mitään, kyllä minä niitä voin joutessani siirrelläkin, mutta kiireessä hidastat ja vaikeutat kaikkien elämää toiminnallasi. Lisäksi joskus on suorastaan hupaisaa seurata, kun ihmiset vievät ulkomaalaisia vieraitaan hienosti syömään ja vieraiden ilmeistä näkee, että päällimmäisenä mieleen jää todennäköisimmin käytöstapojen puute.

- Servetit väärissä paikoissa.

Se lautasliina on tarkoitettu suun pyyhkimiseen ja sylin suojaamiseen ruokailun aikana. Ruokailun jälkeen se taitetaan siististi lautasen viereen. Niin, viereen. Sinun ei tarvitse oikeasti hävetä ruoan jättämistä ravintolassa, kun ruoka tuodaan valmiina annoksena nenän eteen. Sinun ei siis tarvitse yrittää peitellä sillä servetillä sitä ruoanjämää tai kerätä loppuja salaatteja liinan sisään. Usko tai älä, asia paljastuu meille viimeistään keittiössä, kun tiskaamme astiat. Ota rauhassa, emme loukkaannu ruoan jättämisestä! Ja jos jätät siksi, että ruoassa on jotain vikaa, niin kerro siitä. Emme me ihan oikeasti halua syöttää ihmisille paskaa. Lisäksi helpotat meidän työtämme, kun et sullo servettiä lasiin, kahvikuppiin tai tee siitä silppua ympäri pöytää. Lautasliina ei ole myöskään nenäliina. Hätätapauksissa annettakoon anteeksi, mutta ruokapöydässä servettiin niistäminen varsinkin muiden syödessä, on kohtuullisen ällöttävää. Meillä on vessa. 

- Siivoamattomaan pöytään istuminen.

Ei. Älä. Se on epäkohteliasta. Jos haluat juuri siihen pöytään, vaikka vieressä olisi tyhjä pöytä vapaana, niin odota. Yritämme ehtiä siivoamaan kaikki pöydät mahdollisimman pian. Aina se ei kuitenkaan ole heti mahdollista kaikista supersankarikyvyistämme huolimatta.

- Yleinen häslääminen.

Jos et tiedä, miten kuuluu toimia, kysy. Päättömänä ympäriinsä juoksentelu ja omien oletusten mukaan toimiminen ei välttämättä tee asioista yhtään helpompaa. Ja kun kysyt, niin kuuntele myös vastaus. Pidän melko todennäköisenä, että monessa paikassa myös osataan kertoa yleisimmät asiat, jos et ole ennen käynyt. Myös sen kertominen saattaa helpottaa kokemustasi. Toisin kuin meillä ravintolahenkilökunnalla, tiedämme, ettei asiakkailla ole selvänäkijän kykyjä. Onneksi meillä on paljon erilaisia kuppiloita, joissa kaikissa on omanlaisensa tavat toimia, tarjoilla ja tehdä ruokaa. Mikäli et pidä moisesta epävarmuudesta ja ylivoimaisen jännittävistä tilanteista, suosittelen suosimaan ketjuravintoloita tai omaa kotia nälän yllättäessä.

- Sotkeminen.

Jos olet yli viisivuotias, omaat jo varmasti jonkinlaisen kyvyn hallita käytöstäsi. Lukuunottamatta esimerkiksi joitakin sairauksia, aikuisen ihmisen luulisi kykenevän syömään siististi. Vahinkoja sattuu tässäkin asiassa ja sen maitolasin kaaduttua pöydälle voit aivan rohkeasti tulla kertomaan siitä meille. Se on ihan normaalia. Olen työvuosieni aikana siivonnut kaikkea ihmispaskasta riisinjyviin ja sotkenut ja rikkonut vahingossa ihan yhtä paljon kuin asiakkaatkin. Pieni pöydän pyyhkiminen ei saa yöuniani menemään.

Oma lukunsa on sitten tahallaan sotkeminen. Sen steariinin, hammastikkujen, purukumin, nuuskan ja kaiken muun siivoamiseen käytettävä aika on pois teiltä kaikilta ja kaikkien palvelusta. Ihan on turha kiukutella sitten, kun olet joutunut odottamaan, niin. Sekin kiukuttelu voidaan jättää lapsille. 

- Astioiden kasaaminen omatoimisesti ja muu "auttaminen".

Kiitos. Ajatus on tosi kaunis. Paitsi niissä tapauksissa, kun aliarvioit ammattitaitoamme. Mutta yleensä astiat on kasattu pöytään ihan päin helvettiä ja niiden uudelleen kasaamisessa ja setvimisessä menee yleensä puolet pidempään. Jos et millään malta mieltäsi, niin koita edes kasata pelkästään samanlaisia asioita pinoihin, jooko? Asiakkaat auttavat usein myös ottamalla lautasen kädestäni tai vaikka kahvikupin tarjottimelta, kun niitä tuodaan pöytään. Mikäli ajatus virkistävästä kahvikylvystä ei kiehdo, älä koske niihin! Vaikka tilanne neljän lautasen kanssa saattaa näyttää haastavalta, niin kyse on tarkkaan asetellusta ja tasapainotetusta kokonaisuudesta, johon koskeminen omine lupineen saattaa pahimmassa tapauksessa aiheuttaa ruokavyöryn vieressäsi istuvan Hilja-mummin osteoporoosin vaivaamia raajoja kohti. Minä haluaisin pitää Hilja-mummisi terveenä, jos sopii? Ja kyllä, ihan oikeasti arvostan kaunista ajatustasi avusta, mutta kysy vaikka ensi kerralla, voitko auttaa. Minäkin osaan pyytää apua, jos en jostain syystä pärjää tai vaikka yletä astiaan, jota kohti yritän kurkotella. Ihan varmasti, lupaan.

 

Tässä nyt muutama mieleeni tullut pikkujuttu, joiden huomioiminen helpottaa kaikkien elämää. Ehkä jonakin päivänä siirrytään edistyneempiin asioihin, kuten rapuveitsiin ja viinin maistamiseen :)

Ja niille, jotka miettivät, että miksi vetoan niin usein siihen, että helpotat työtämme toimimalla tietyillä tavoilla. Kysymys ei ole laiskuudesta, vaan siitä, että sotkemalla ja työtämme hankaloittamalla hidastat ja vaikeutat myös palvelun saamista. Ja jokaisen purukumin, jonka raaputan irti pöydästä tai servetin, josta joudun kaivamaan ruoat biojätteeseen, maksat sinä, hyvä asiakas. Joko rahalla tai odottamalla pidempään. Niin yksinkertaista se on.