...ja keittiössä kanssa. Tämä, TÄMÄ, on asia, jonka takuuvarmasti jokainen ravintola-alalla yli koeajan ollut ihminen on saanut havaita. Moni asiakas -usein ajattelemattomuuttaan, ihan hyvät mielessä- on kävellyt keittiöön tai tiskin taakse milloin mistäkin syystä. "Kun tässä ei nyt ollut ketään, vaikka odotin toooosi pitkään." (Olin kolme minuuttia muualla, koska jumalaisesta ulkomuodostani huolimatta minäkin olen vain ihminen ja satuit paikalle juuri sillä hetkellä, kun tunti sitten nauttimani pannullinen aamukahvia pyrki elimistöstäni Niagaran putousten voimalla ulos, jonka seurauksena minun oli pakko käydä vessassa.) Tai vaikka "Minä vaan nopeasti käyn hakemassa tuon latauksessa olleen puhelimeni/ tarvitsen paperipyyhkeen/ lainaan saksia/ otan pelikortit/ jätin laukkuni säilöön sinulle/ nyt äkkiä kynää ja paperia/ keskustelet toiselle asiakkaalle ja MINULLA on sinulle tärkeää asiaa."

Rakas asiakas, 

ensi kerralla kun ajattelet moista, muista tämä neuvo:

EI.

Se ei ole lähes koskaan hyvä idea. Älä tee niin. Ja tietysti kaikkien mieltä polttava kysymys; Miksi ei muka? No, ensinnäkin, se on ihan helvetin epäkohteliasta. Ja kuten olen aiemminkin saattanut mainita, arvostan edes alkeellisia käytöstapoja. Se keittiö ja/tai tiskin taus on minun työmaani, minun toimistoni ja usein myös henkilökunnan vaatteet vaihtuvat jossakin siinä lähinurkilla. Minun ei tulisi mieleenikään kävellä kaupassa kassan puolelle, toimistossa jonkun työhuoneeseen tai vaikka rakennustyömaalle ihan muina miehinä, lupaa kysymättä ja varoittamatta. Äiti opetti, että on kohteliasta esimerkiksi koputtaa ensin ja odottaa vastausta, ennen kuin astuu sisään. On kuulkaa ihan vallattoman mukavaa olla eteisessä esimerkiksi vaihtamassa työhousuja, kun joku kokee oikeudekseen kävellä ilmoittamaan siitä, että wc-paperi on loppu. Vaikka tämä liikkuva työ pitää minut sentään jonkinlaisessa fyysisessä kunnossa, en silti haluaisi esitellä muhkeaa takalistoani ihan jokaiselle. Sopiiko? Hyvä.

Toisekseen, mikäli käytöstavat eivät kiinnosta tai ole vahvinta osaamisaluettasi, se ei ole turvallista. Ihmiset saattavat säikähtää tilanteissa, joissa heidät yllätetään paikassa, jossa ei pitäisi olla ketään muuta sillä hetkellä. Ihan pari päivää sitten oli todella lähellä, ettei eräskin nuorehko herra saanut pakastepaprikapussista päähänsä, koska olin juuri etsimässä en-enää-muista-mitä, kun olin vyötäröäni myöten arkkupakastimessa ja selän takaa kuului "Hei!". Säikähdin ihan tosi pahasti, koska olin yksin työvuorossa ja ilmeisesti sen näki naamastakin, koska otti asiakseen kysyä, että "Pelästyitkö?"... Totta helvetissä säikähdän, kun olen puoliksi pakastimessa ja kuulen selkäni takaa täysin vieraan miehen äänen! Siinä olisi ainesta jonkun B-luokan kauhuleffan kohtauksen alkuun. Mainitsin kyllä asiasta, kuten aina, mutta asiakkaan ollessa oikeassa, kuten aina, sain osakseni vain närkästyneen ilmeen ilman minkäänlaista pahoittelua. Olisi pitänyt vaan läväyttää niillä paprikoilla päin näköä. Oman ajatuksenjuoksuni riittävä nopeus kuitenkin pelasti tällä(kin) kertaa asiakkaan tappajavihannesten hyökkäykseltä ja jäljelle jäi vain harmitus ihmisten ajattelemattomuudesta. Toivon tosissani, ettei kukaan koskaan säikäytä minua liian pahasti, kun kädessäni on esimerkiksi keittiöveitsi, paistinpannu, kaulin tai vodkapullo. 

Kolmannekseen, tiskin takana ja keittiössä säilytetään usein asioita, joiden ei toivo päätyvän ulkopuolisten käsiin. Noin niinkuin esimerkiksi se vodkapullo, keittiöveitsi, sakset, muita teräaseita, voimankäyttövälineitä, suuriakin summia rahaa, litroittain alkoholia ja sen sellaista pientä kivaa. Tämä seikka saattaa osaltaan vaikuttaa siihen, että ensimmäisenä säikähtää ja sitten vasta miettii, että kukahan sieltä mahtoi kävellä. Tiedän useitakin tapauksia, joissa (yleensä vielä tuttu/ puolituttu) asiakas on kävellyt tiskin taakse ja joutunut fyysiseenkin kontaktiin työvuorossa olevan ihmisen kanssa, koska ei ole tajunnut koputtaa/ kysyä lupaa/ odottaa minuuttia. Ja sitten sitä loukkaannutaan verisesti, kun on kaltoin kohdeltu. Haluaisin muistuttaa, että ravintola-alalla työskentelevät ihmiset elävät myös väkivallan uhan alla jatkuvasti ja siitä syystä sitä on sitten hieman varuillaan. Monen mielestä kun on ihan ok purkaa patoutumiaan ravintolahenkilökuntaan. Agressiivisesti käyttäytyvät, huonosti käyttäytyvät, potkuilla uhkailevat, kiukuttelevat ja tappouhkauksia latelevat asiakkaat nyt vain ovat arkipäiväämme. Koska et voi koskaan tietää, minkälainen päivä sinua palvelevalla ihmisellä on ollut, ei välttämättä kannata kokeilla onneaan. Otetaan mielikuvaharjoituksena nyt tähän vaikka sellainen tilanne, että punapaitainen henkilö, jonka olen heittänyt baarista ulos, huutaa perään tappavansa minut. Menen keittiöön tiskaamaan ja sinä, rakas mussukka, kävelet uudessa punaisessa paidassasi keittiöön hetken päästä, koska haluat lainata haarukkaa ja olet nähnyt minun menevän sinne. Todennäköisimmät vaihtoehdot ovat:

A) Sinulla on haarukka silmässäsi.

B) Minulla kakkaa housussa, koska säikähdin. 

C) Sinulla on haarukka silmässä, minulla on kakkaa housussa ja paha mieli siitä, että löin sinua haarukalla.

Minusta mikään noista vaihtoehdoista ei kuulosta kovin mukavalta. On kuitenkin poikkeustilanteita, jolloin voit kävellä varoittamatta keittiöön/tiskin taakse. Esimerkiksi se, että olet nähnyt tilanteen, jossa punapaitainen henkilö kävelee keittiöön perässäni puukko kädessä sen jälkeen, kun on uhannut tappaa minut (tässä tapauksessa on ok myös lyödä kyseistä henkilöä esim. baarijakkaralla käteen). Toinen hyväksyttävä tilanne on se, että talo on tulessa tai joku muu henkeä tai terveyttä uhkaava tilanne on tapahtumassa. Muussa tapauksessa, ajattele sekunti ennen kuin toimit, niin meillä molemmilla on mukavampi päivä. Jooko?

Ai niin. Ja jotta emme unohtaisi ravintola-alan suotta hyljeksityintä ja usein aliarvostetuinta ammattikuntaa, järjestyksenvalvojia (tunnetaan kansankielessä myös portsareina, kahva-apinoina tai mulkkuina), niin ihan sama asia koskee sitä narikkatiskiä. Vaikka se tyyppi ei nanosekunnissa (joka on varsinkin humalaisen mielestä aivan tajuttoman pitkä aika, lähes ikuisuus) ole siinä paikalla, niin älä jumalauta mene itse kopeloimaan niitä takkeja ja reppuja. Tuskin itsekään arvostaisit sitä, että joku känniääliö roplaa sinun mustaa nahkatakkiasi, joka näyttää aivan samalta, kuin hänen musta nahkatakkinsa. Vai mitä?

Lopuksi haluaisin vielä muistuttaa, että joka paikassa tehdään ns. näkymätöntä työtä, joka edellyttää henkilökunnan liikkumista varsinaiselta työpisteeltään myös toisaalle välillä. Jos olet joskus ihmetellyt, mistä ne kaikki astiat ilmestyvät puhtaina, mistä se ruoka tulee siihen lautaselle tai kuka sen kännisen oksentelijan heittää pihalle, niin ne on ne tyypit, jotka siellä tiskien takana ja keittiöissä pyörii. Suothan siis anteeksi, jos emme ihan aina vain voi olla heti läsnä.

Ugh. Olen puhunut. Rauhallista pikkujoulukauden alkua kaikille!