No niin.

 

 

 

Tässä tämä epävarman ihmisen pahin painajainen, johon tuskin kovin moni joutuu törmäämään elämässään. Mutta jos niin käy, niin aloita uloimmista välineistä ja seuraa muita pöytäseurueessa. Kyllä joku tietää, miten näitä ajetaan.

Siirrytäänpä sitten niihin ihan perusasioihin, joita oikeassa elämässä tarvitaan. On tullut nimittäin huomattua, että yllättävän iso osa ihmisistä ei tiedä yhtään, mitä etikettiin kuuluu. Enkä nyt tarkoita sellaisia vanhan ajan herrasmiessääntöjä, että miehet nousevat pöydässä seisomaan aina, kun nainen poistuu pöydästä. Vaan ihan perusjuttuja, joiden tarkoituksena on tehdä palvelusta ravintolassa jouhevampaa ja mukavampaa kaikille osapuolille ja koko kokemuksesta viihtyisämpi myös muut ihmiset huomioiden. Listaan tähän muutamia asioita, jotka saavat omat ja monen kollegan karvat nousemaan pystyyn kerta toisensa jälkeen.

- Kohteliaisuus (tai sen puute).

Kyllä. Arvostan kovasti käytöstapoja. Kenties myös seuralaisesi, jonka olet tuonut treffeille ravintolaan. Tai liikekumppanisi lounaalla, jonka kanssa yrität hieroa diiliä. Jos tänäkin iltana suihkussa runkatessasi mietit, miksi urasi ei etene ja elämäsi on kurjaa, voit palata siihen hetkeen, kun näin ruokaseurasi henkisesti vajoavan maan alle aiemmin päivällä. Opettele siis käyttämään sanoja kiitos, anteeksi, saisinko ja ole hyvä. Ja viljele niitä niin paljon kuin pystyt, myös muissa eteesi tulevissa tilanteissa. Tällä toiminnalla saatat parantaa omaa elämänlaatuasi laajemminkin. Ja muista hyvänen aika sentään tervehtimisen jalo taito! 

- Aterinten paikka lautasella.

Tämä on tosi helppo. Kun syöt tai aiot vielä jatkaa syömistä, veitsi ja haarukka ovat molemmin puolin lautasen päällä. Kun olet lopettanut, siirrä molemmat ruokailuvälineet "kello viiden asentoon". Kuvittele siis lautasesi kellotauluksi ja siirrä välineet vitosen kohdalle. Noin suurinpiirtein. Tämä on niin perusasia, että jos jotakin, niin kaikkien olisi syytä opetella ja muistaa tämä. Ja miksi? Tämä on tapa kommunikoida tarjoiluhenkilökunnan kanssa, jolle aterinten asennolla on kovastikin merkitystä. Siitä tiedämme, että olet lopettanut ja voin hyvillä mielin kerätä astiat pois ja tarjota vaikka kahvia. Lisäksi pöydästä kun ei kuulu kerätä kenenkään astioita, ennen kuin kaikki ovat lopettaneet. Jottei viimeinen ateriaansa viimeistelevä henkilö kokisi tilannetta painostavaksi, koko pöytä odottaa. Ei ole myöskään kenellekään mielekästä, jos palvelusväki joutuu vähän väliä hengittämään asiakkaan niskaan nähdäkseen, onko se viimeinenkin pinjansiemen ja leivänmuru kaavittu pois, jotta uskaltaisi ehdottaa lautasen viemistä, jos aterimet ovat väärässä asennossa. Näistäkin tilanteista yleensä selvitään kuitenkin, vaikka asia välillä unohtuisikin. Mutta yritä muistaa, että teet kaikkien ruokailuhetkestä epämukavan viimeistään siinä vaiheessa, kun tulet huutamaan minulle, että jokos sais palvelua kun on vähän kiire ja kahvitkin pitäisi ehtiä juoda välissä. Saatan joutua huomauttamaan, etten uskaltanut pihistää viimeistä lihapullaasi, koska et itse osaa käyttäytyä ravintolassa ja kristallipalloni on tänään(kin) rikki.

- Tuolin laittaminen paikalleen pöydästä noustessa.

Minulle ainakin opetettiin jo ihan lapsena, että näin kuuluu toimia. Sittemmin olen ymmärtänyt, että miksi. Kun sekä itse, että muut asiakkaat väistelevät niitä ja kompastelevat tuoleihin, jotka on jätetty miten sattuu tai jäävät jumiin pöytäänsä, koska viereisen pöydän ihmiset jättävät ne lojumaan tielle, alkaa tajuta. Monen ulkomaalaisen mielestä on suorastaan pöyristyttävän tökeröä käytöstä jättää tuolit laittamatta paikalleen, mutta täällä Suomessa se ei tunnu olevan ihan niin justiinsa. Eihän siinä mitään, kyllä minä niitä voin joutessani siirrelläkin, mutta kiireessä hidastat ja vaikeutat kaikkien elämää toiminnallasi. Lisäksi joskus on suorastaan hupaisaa seurata, kun ihmiset vievät ulkomaalaisia vieraitaan hienosti syömään ja vieraiden ilmeistä näkee, että päällimmäisenä mieleen jää todennäköisimmin käytöstapojen puute.

- Servetit väärissä paikoissa.

Se lautasliina on tarkoitettu suun pyyhkimiseen ja sylin suojaamiseen ruokailun aikana. Ruokailun jälkeen se taitetaan siististi lautasen viereen. Niin, viereen. Sinun ei tarvitse oikeasti hävetä ruoan jättämistä ravintolassa, kun ruoka tuodaan valmiina annoksena nenän eteen. Sinun ei siis tarvitse yrittää peitellä sillä servetillä sitä ruoanjämää tai kerätä loppuja salaatteja liinan sisään. Usko tai älä, asia paljastuu meille viimeistään keittiössä, kun tiskaamme astiat. Ota rauhassa, emme loukkaannu ruoan jättämisestä! Ja jos jätät siksi, että ruoassa on jotain vikaa, niin kerro siitä. Emme me ihan oikeasti halua syöttää ihmisille paskaa. Lisäksi helpotat meidän työtämme, kun et sullo servettiä lasiin, kahvikuppiin tai tee siitä silppua ympäri pöytää. Lautasliina ei ole myöskään nenäliina. Hätätapauksissa annettakoon anteeksi, mutta ruokapöydässä servettiin niistäminen varsinkin muiden syödessä, on kohtuullisen ällöttävää. Meillä on vessa. 

- Siivoamattomaan pöytään istuminen.

Ei. Älä. Se on epäkohteliasta. Jos haluat juuri siihen pöytään, vaikka vieressä olisi tyhjä pöytä vapaana, niin odota. Yritämme ehtiä siivoamaan kaikki pöydät mahdollisimman pian. Aina se ei kuitenkaan ole heti mahdollista kaikista supersankarikyvyistämme huolimatta.

- Yleinen häslääminen.

Jos et tiedä, miten kuuluu toimia, kysy. Päättömänä ympäriinsä juoksentelu ja omien oletusten mukaan toimiminen ei välttämättä tee asioista yhtään helpompaa. Ja kun kysyt, niin kuuntele myös vastaus. Pidän melko todennäköisenä, että monessa paikassa myös osataan kertoa yleisimmät asiat, jos et ole ennen käynyt. Myös sen kertominen saattaa helpottaa kokemustasi. Toisin kuin meillä ravintolahenkilökunnalla, tiedämme, ettei asiakkailla ole selvänäkijän kykyjä. Onneksi meillä on paljon erilaisia kuppiloita, joissa kaikissa on omanlaisensa tavat toimia, tarjoilla ja tehdä ruokaa. Mikäli et pidä moisesta epävarmuudesta ja ylivoimaisen jännittävistä tilanteista, suosittelen suosimaan ketjuravintoloita tai omaa kotia nälän yllättäessä.

- Sotkeminen.

Jos olet yli viisivuotias, omaat jo varmasti jonkinlaisen kyvyn hallita käytöstäsi. Lukuunottamatta esimerkiksi joitakin sairauksia, aikuisen ihmisen luulisi kykenevän syömään siististi. Vahinkoja sattuu tässäkin asiassa ja sen maitolasin kaaduttua pöydälle voit aivan rohkeasti tulla kertomaan siitä meille. Se on ihan normaalia. Olen työvuosieni aikana siivonnut kaikkea ihmispaskasta riisinjyviin ja sotkenut ja rikkonut vahingossa ihan yhtä paljon kuin asiakkaatkin. Pieni pöydän pyyhkiminen ei saa yöuniani menemään.

Oma lukunsa on sitten tahallaan sotkeminen. Sen steariinin, hammastikkujen, purukumin, nuuskan ja kaiken muun siivoamiseen käytettävä aika on pois teiltä kaikilta ja kaikkien palvelusta. Ihan on turha kiukutella sitten, kun olet joutunut odottamaan, niin. Sekin kiukuttelu voidaan jättää lapsille. 

- Astioiden kasaaminen omatoimisesti ja muu "auttaminen".

Kiitos. Ajatus on tosi kaunis. Paitsi niissä tapauksissa, kun aliarvioit ammattitaitoamme. Mutta yleensä astiat on kasattu pöytään ihan päin helvettiä ja niiden uudelleen kasaamisessa ja setvimisessä menee yleensä puolet pidempään. Jos et millään malta mieltäsi, niin koita edes kasata pelkästään samanlaisia asioita pinoihin, jooko? Asiakkaat auttavat usein myös ottamalla lautasen kädestäni tai vaikka kahvikupin tarjottimelta, kun niitä tuodaan pöytään. Mikäli ajatus virkistävästä kahvikylvystä ei kiehdo, älä koske niihin! Vaikka tilanne neljän lautasen kanssa saattaa näyttää haastavalta, niin kyse on tarkkaan asetellusta ja tasapainotetusta kokonaisuudesta, johon koskeminen omine lupineen saattaa pahimmassa tapauksessa aiheuttaa ruokavyöryn vieressäsi istuvan Hilja-mummin osteoporoosin vaivaamia raajoja kohti. Minä haluaisin pitää Hilja-mummisi terveenä, jos sopii? Ja kyllä, ihan oikeasti arvostan kaunista ajatustasi avusta, mutta kysy vaikka ensi kerralla, voitko auttaa. Minäkin osaan pyytää apua, jos en jostain syystä pärjää tai vaikka yletä astiaan, jota kohti yritän kurkotella. Ihan varmasti, lupaan.

 

Tässä nyt muutama mieleeni tullut pikkujuttu, joiden huomioiminen helpottaa kaikkien elämää. Ehkä jonakin päivänä siirrytään edistyneempiin asioihin, kuten rapuveitsiin ja viinin maistamiseen :)

Ja niille, jotka miettivät, että miksi vetoan niin usein siihen, että helpotat työtämme toimimalla tietyillä tavoilla. Kysymys ei ole laiskuudesta, vaan siitä, että sotkemalla ja työtämme hankaloittamalla hidastat ja vaikeutat myös palvelun saamista. Ja jokaisen purukumin, jonka raaputan irti pöydästä tai servetin, josta joudun kaivamaan ruoat biojätteeseen, maksat sinä, hyvä asiakas. Joko rahalla tai odottamalla pidempään. Niin yksinkertaista se on. 

...ja keittiössä kanssa. Tämä, TÄMÄ, on asia, jonka takuuvarmasti jokainen ravintola-alalla yli koeajan ollut ihminen on saanut havaita. Moni asiakas -usein ajattelemattomuuttaan, ihan hyvät mielessä- on kävellyt keittiöön tai tiskin taakse milloin mistäkin syystä. "Kun tässä ei nyt ollut ketään, vaikka odotin toooosi pitkään." (Olin kolme minuuttia muualla, koska jumalaisesta ulkomuodostani huolimatta minäkin olen vain ihminen ja satuit paikalle juuri sillä hetkellä, kun tunti sitten nauttimani pannullinen aamukahvia pyrki elimistöstäni Niagaran putousten voimalla ulos, jonka seurauksena minun oli pakko käydä vessassa.) Tai vaikka "Minä vaan nopeasti käyn hakemassa tuon latauksessa olleen puhelimeni/ tarvitsen paperipyyhkeen/ lainaan saksia/ otan pelikortit/ jätin laukkuni säilöön sinulle/ nyt äkkiä kynää ja paperia/ keskustelet toiselle asiakkaalle ja MINULLA on sinulle tärkeää asiaa."

Rakas asiakas, 

ensi kerralla kun ajattelet moista, muista tämä neuvo:

EI.

Se ei ole lähes koskaan hyvä idea. Älä tee niin. Ja tietysti kaikkien mieltä polttava kysymys; Miksi ei muka? No, ensinnäkin, se on ihan helvetin epäkohteliasta. Ja kuten olen aiemminkin saattanut mainita, arvostan edes alkeellisia käytöstapoja. Se keittiö ja/tai tiskin taus on minun työmaani, minun toimistoni ja usein myös henkilökunnan vaatteet vaihtuvat jossakin siinä lähinurkilla. Minun ei tulisi mieleenikään kävellä kaupassa kassan puolelle, toimistossa jonkun työhuoneeseen tai vaikka rakennustyömaalle ihan muina miehinä, lupaa kysymättä ja varoittamatta. Äiti opetti, että on kohteliasta esimerkiksi koputtaa ensin ja odottaa vastausta, ennen kuin astuu sisään. On kuulkaa ihan vallattoman mukavaa olla eteisessä esimerkiksi vaihtamassa työhousuja, kun joku kokee oikeudekseen kävellä ilmoittamaan siitä, että wc-paperi on loppu. Vaikka tämä liikkuva työ pitää minut sentään jonkinlaisessa fyysisessä kunnossa, en silti haluaisi esitellä muhkeaa takalistoani ihan jokaiselle. Sopiiko? Hyvä.

Toisekseen, mikäli käytöstavat eivät kiinnosta tai ole vahvinta osaamisaluettasi, se ei ole turvallista. Ihmiset saattavat säikähtää tilanteissa, joissa heidät yllätetään paikassa, jossa ei pitäisi olla ketään muuta sillä hetkellä. Ihan pari päivää sitten oli todella lähellä, ettei eräskin nuorehko herra saanut pakastepaprikapussista päähänsä, koska olin juuri etsimässä en-enää-muista-mitä, kun olin vyötäröäni myöten arkkupakastimessa ja selän takaa kuului "Hei!". Säikähdin ihan tosi pahasti, koska olin yksin työvuorossa ja ilmeisesti sen näki naamastakin, koska otti asiakseen kysyä, että "Pelästyitkö?"... Totta helvetissä säikähdän, kun olen puoliksi pakastimessa ja kuulen selkäni takaa täysin vieraan miehen äänen! Siinä olisi ainesta jonkun B-luokan kauhuleffan kohtauksen alkuun. Mainitsin kyllä asiasta, kuten aina, mutta asiakkaan ollessa oikeassa, kuten aina, sain osakseni vain närkästyneen ilmeen ilman minkäänlaista pahoittelua. Olisi pitänyt vaan läväyttää niillä paprikoilla päin näköä. Oman ajatuksenjuoksuni riittävä nopeus kuitenkin pelasti tällä(kin) kertaa asiakkaan tappajavihannesten hyökkäykseltä ja jäljelle jäi vain harmitus ihmisten ajattelemattomuudesta. Toivon tosissani, ettei kukaan koskaan säikäytä minua liian pahasti, kun kädessäni on esimerkiksi keittiöveitsi, paistinpannu, kaulin tai vodkapullo. 

Kolmannekseen, tiskin takana ja keittiössä säilytetään usein asioita, joiden ei toivo päätyvän ulkopuolisten käsiin. Noin niinkuin esimerkiksi se vodkapullo, keittiöveitsi, sakset, muita teräaseita, voimankäyttövälineitä, suuriakin summia rahaa, litroittain alkoholia ja sen sellaista pientä kivaa. Tämä seikka saattaa osaltaan vaikuttaa siihen, että ensimmäisenä säikähtää ja sitten vasta miettii, että kukahan sieltä mahtoi kävellä. Tiedän useitakin tapauksia, joissa (yleensä vielä tuttu/ puolituttu) asiakas on kävellyt tiskin taakse ja joutunut fyysiseenkin kontaktiin työvuorossa olevan ihmisen kanssa, koska ei ole tajunnut koputtaa/ kysyä lupaa/ odottaa minuuttia. Ja sitten sitä loukkaannutaan verisesti, kun on kaltoin kohdeltu. Haluaisin muistuttaa, että ravintola-alalla työskentelevät ihmiset elävät myös väkivallan uhan alla jatkuvasti ja siitä syystä sitä on sitten hieman varuillaan. Monen mielestä kun on ihan ok purkaa patoutumiaan ravintolahenkilökuntaan. Agressiivisesti käyttäytyvät, huonosti käyttäytyvät, potkuilla uhkailevat, kiukuttelevat ja tappouhkauksia latelevat asiakkaat nyt vain ovat arkipäiväämme. Koska et voi koskaan tietää, minkälainen päivä sinua palvelevalla ihmisellä on ollut, ei välttämättä kannata kokeilla onneaan. Otetaan mielikuvaharjoituksena nyt tähän vaikka sellainen tilanne, että punapaitainen henkilö, jonka olen heittänyt baarista ulos, huutaa perään tappavansa minut. Menen keittiöön tiskaamaan ja sinä, rakas mussukka, kävelet uudessa punaisessa paidassasi keittiöön hetken päästä, koska haluat lainata haarukkaa ja olet nähnyt minun menevän sinne. Todennäköisimmät vaihtoehdot ovat:

A) Sinulla on haarukka silmässäsi.

B) Minulla kakkaa housussa, koska säikähdin. 

C) Sinulla on haarukka silmässä, minulla on kakkaa housussa ja paha mieli siitä, että löin sinua haarukalla.

Minusta mikään noista vaihtoehdoista ei kuulosta kovin mukavalta. On kuitenkin poikkeustilanteita, jolloin voit kävellä varoittamatta keittiöön/tiskin taakse. Esimerkiksi se, että olet nähnyt tilanteen, jossa punapaitainen henkilö kävelee keittiöön perässäni puukko kädessä sen jälkeen, kun on uhannut tappaa minut (tässä tapauksessa on ok myös lyödä kyseistä henkilöä esim. baarijakkaralla käteen). Toinen hyväksyttävä tilanne on se, että talo on tulessa tai joku muu henkeä tai terveyttä uhkaava tilanne on tapahtumassa. Muussa tapauksessa, ajattele sekunti ennen kuin toimit, niin meillä molemmilla on mukavampi päivä. Jooko?

Ai niin. Ja jotta emme unohtaisi ravintola-alan suotta hyljeksityintä ja usein aliarvostetuinta ammattikuntaa, järjestyksenvalvojia (tunnetaan kansankielessä myös portsareina, kahva-apinoina tai mulkkuina), niin ihan sama asia koskee sitä narikkatiskiä. Vaikka se tyyppi ei nanosekunnissa (joka on varsinkin humalaisen mielestä aivan tajuttoman pitkä aika, lähes ikuisuus) ole siinä paikalla, niin älä jumalauta mene itse kopeloimaan niitä takkeja ja reppuja. Tuskin itsekään arvostaisit sitä, että joku känniääliö roplaa sinun mustaa nahkatakkiasi, joka näyttää aivan samalta, kuin hänen musta nahkatakkinsa. Vai mitä?

Lopuksi haluaisin vielä muistuttaa, että joka paikassa tehdään ns. näkymätöntä työtä, joka edellyttää henkilökunnan liikkumista varsinaiselta työpisteeltään myös toisaalle välillä. Jos olet joskus ihmetellyt, mistä ne kaikki astiat ilmestyvät puhtaina, mistä se ruoka tulee siihen lautaselle tai kuka sen kännisen oksentelijan heittää pihalle, niin ne on ne tyypit, jotka siellä tiskien takana ja keittiöissä pyörii. Suothan siis anteeksi, jos emme ihan aina vain voi olla heti läsnä.

Ugh. Olen puhunut. Rauhallista pikkujoulukauden alkua kaikille!

Pitkän hiljaiselon jälkeen on avauduttava joka vuosi joulun aikaan toistuvasta ärsykkeestä. Ei, se ei ole joulustressi, itsekkäät ja kiireiset ihmiset marketeissa, joululaulut tai jouluvalot. Nyt on nimittäin kyse maailmanluokan ongelmasta, nimittäin rusinoista ja manteleista glögissä. Minulla ei sinänsä ole mitään niitä vastaan, niin kauan kuin minun ei tarvitse syödä niitä glögissä turvonneita rusinoita. Tai missä tahansa muussakaan ruoassa tai juomassa uudelleen viinirypäleiksi pyrkiviä ällötyksiä, jotka räjähtävät suussa jättiläismäisen finnin tavoin puraistessa. Se on minusta inhottava tunne, mutta siitä kenties myöhemmin lisää. Minulla ei ole myöskään mitään sitä vastaan, mikäli joku haluaa niitä syödä.

Mutta... Minkä helvetin takia niitä pitää sinne mukiin saada, jos ei oikeasti aio syödä niitä? Onko jotenkin kivaa juoda ihanan lämmintä ja mausteista talvijuomaa niin, että hampaita täytyy puristaa yhteen hörppiessään, ettei yhtään roskaa mene suuhun asti? Siinä sitä sitten istutaan sivistyneinä ystävien kanssa ja ryystetään hehkuviiniä napaan kuin ryhävalaat. Hetulat vaan heiluvat, jotta yhtäkään arvokasta planktonia ei pääsisi karkuun. Se voi olla vaarallistakin. Tai ainakin ikävää. Seurueessa kun joku vitsimies kertoo hyvän jutun juuri sillä hetkellä, kun glögiplanktonin siivilöinti on kesken, niin siinä saattaa tyrskäyttää naurahtaessaan vahingossa mantelin poikittain nenäänsä. Sitten on kivaa siinä istua iltaa päivystyksessä, kun palkokasviakin vaarallisempi kasvinosa on juuttunut sieraimeen. Niin.

Huvinsa kullakin. Mutta olisiko ihan mahdotonta ottaa juomansa ihan ilman niitä roskia, jos ei niitä käytä? Keksisin muutakin tekemistä, kuin kaivaa joka ilta tiskikoneesta, mukeista, viemäreistä ja kaikkialta niitä märkiä rusinoita roskikseen. Kaupan päälle saisit hieman nopeampaa palveluakin, kun en ole avaamassa viemäriä vain löytääkseni viikkokautista rusinakiisselimuodostelmaa hajulukosta (kyllä, niitä on kaikkialla). Ja järkevämpiä perusteluja kaipaaville... Mieti ihan tosissaan, miten paljon syömäkelpoisia rusinoita ja manteleita heitetään roskiin joka joulu tämän takia. Jos joka joulu jokainen suomalainen ihminen joisi vaikka vain yhden glögin, jonka rusinat ja mantelit heitetään pois, tuloksena on varovaisesti arvioiden vähintään 4500 kiloa rusinoita ja manteleita. Roskiksessa. Afrikassa lapset näkevät nälkää ja mitä täällä tehdään? Leikitään ryhävalasta. Onko nyt jouluinen mieli, häh?!?

Onneksi joulu meni jo, niin ei tarvitsekaan olla. Pidetäänpä ne rusinat pois nenästä ja parempaa uutta vuotta itse kullekin!

Pitkän hiljaiselon jälkeen ajattelin kirjoittaa aiheesta puuttujat ja pelastajat. Näin kesällä kun sitä useammat ihmiset pääsevät käymään erilaisissa kuppiloissa, niin esimerkkejä ihan sataa syliin. Ihan lähipäivinä on taas saanut huomata, miten paljon paremmin se kerran vuodessa terassilla käyvä arjen sankari tai sankaritar tekisikään työni. Taidan lopettaa nämä hommat kokonaan. Mutta sitä ennen...

Rakas asiakas, voisiko olla mitenkään mahdollista, että luottaisit ammattitaitooni sen verran, ettet puuttuisi tilanteeseen silloin, kun keskustelen toisen henkilön kanssa poistumisesta, humalatilasta, käyttäytymisestä tai mistä tahansa muusta asiasta. Tule vaikka myöhemmin kysymään, mistä oli kyse, jos asia jää vaivaamaan! Viimeksi toissapäivänä nimittäin pyysin terassin pöydässä istunutta herraa poistumaan. Johon vieressä istunut asiakas totesi, että "Mitä sä nyt tolleen? Ei se oo ketään häirinnyt. Ihan hyvin se voi tässä istua." Sanoin, että ei voi ja jos herra nyt olisi hyvä, eikä puuttuisi tähän. Jonka jälkeen asiakas totesi, että kun ei ole paikallinen, niin ei voi tietää kaikkea. Tässä kaupungissa on kymmeniätuhansia ihmisiä. Moni paikallinenkaan ei varmasti tiedä sitä, että tuo sillä hetkellä rauhallisen oloinen kaveri on tuomittu väkivaltarikollinen, jolle viina ei oikein sovi. Kerta toisensa jälkeen ja vuosien ajan on itse aitiopaikoilta seurannut, kuinka ollaan hankalia ja hakataan tuttuja ja tuntemattomia pitkin kyliä, käydään välillä linnassa ja putkassa, vedetään viinaa ja kaikkia muita päihteitä sekaisin. Tapellaan poliisien kanssa ja vedetään terassilla istuvien ihmisten viinat, koska kaveri on niin iso, ettei juuri kukaan uskalla sanoa vastaan. Jos sinä mielesi pahoittanut herra toisesta kaupungistas siis luet tätä, niin tahtoisin nyt julkisesti pyytää anteeksi sitä, että poistin kyseisen ihmisen ravintolasta ennenkuin rahasi on pummittu, viinasi juotu ja nenäsi siirretty poskelle. Ehkä olisit tahtonut kertoa kotikylällä villistä seikkailustasi värikkäämmin yksityiskohdin.

Asioihin puuttumisen yksi klassinen muoto on pelastaminen. Kyllä, olen nainen. Enkä ulkoiselta olemukseltani vastaa saksalaista kuulantyöntäjää, justiinaa tai himobodaajaa. Siitä huolimatta pärjään ihan kivasti hankalissakin tilanteissa ja itseeni verrattuna suurikokoisten (miesten) kanssa. Toivoisin siis myös, että mikäli sinusta näyttää siltä, että tarvitsen apua, seuraisit tilannetta joko etäämmältä tai kysyisit vaivihkaa, voitko auttaa. Koska usko tai älä, hankalan asiakkaan kanssa keskustellessa en kaipaa sinua viereen huutamaan, että "Painu vittuun siitä! Etkö sää kuullut mitä toi tyttö sanoi sulle?" Usein hieman kiukustuneelle ihmiselle huutaminen saa ihmisen kiukustumaan vielä lisää. Älä siis pahastu, jos sanon sinulle, että turpa kiinni. Et auta yhtään sillä, että tulet viereen huutamaan. Ja ei, sinulla ei ole myöskään oikeutta lyödä, käydä käsiksi, töniä tai kantaa ihmistä vain siksi, että minulla sattuu olemaan tissit.

Lisäksi haluaisin muistuttaa, että minun vastuullani on kaikki, mitä ravintolassa tapahtuu. Jos joudut itse ongelmatilanteeseen, etkä tiedä mitä tehdä, tule kertomaan! Minä olen paikalla sinua varten ja haluan vain, että kaikilla olisi kivaa, ongelmatilanteista huolimatta. Meille ne ovat arkea. Hae siis uusi lasi kylmää juotavaa ja nauti auringosta taustalla huutavien lintujen ja idioottien säestäessä. Sitä kesä on!

 

Ihanaa! Täällä se vihdoin on: KESÄ! Aurinko paistaa, tyttösillä on hameet päällä, linnut laulavat, jäätelökioskit availevat luukkujaan ja terassilla tarkenee taas istua!

Terasseissa on vain sellainen ikävä puoli, että ne ovat yleensä aidattuja. Sangen kiusallista on moinen, kun paahtavan auringon polttaessa viimeisillä voimillaan raahautuu kylmän huurteisen tai virvoittavan limpparin kuva silmissään kohti pelastusta. Onneksi aitojen ylitse tai alitse pääsee kuitenkin melko ketterästi. Kiertämäänhän ei ruveta, siinä saattaisi lyyhistyä kesken kävelyn ankaraan nestehukkaan. Miksi niitä aitoja ylipäätään rakennetaan, ihmisten elämää hankaloittamaan? Joskus on kuullut huhuja alkoholilaista, mutta melko varmaa on, että kiusallaan niitä rakennetaan. Ikävää on sellainen, siinähän saattaa joku loukkaantua moisten esteratojen takia! Joskus aitoja kaatuu metritolkulla ja onpa jokunen amatööriaituri loukannut päänsäkin kompuroidessaan yli. Naurettavaa. Joskus kehtaavat portsarit oikein suuttuakin siitä, kun vähän oikaisee. Millä oikeudella? Tekisivät työnsä paremmin! Kyllä kenen tahansa ammattitaitoisen ovimikon pitäisi pystyä katsomaan kahteen suuntaan samanaikaisesti, erottaa täysi-ikäiset ihmisjoukosta ja olla turhaan kitisemättä siitä, jos vähän tarjoaa tuopista aidan toisella puolella hengailevalle pikkusiskolle. Sehän on jo melkein kahdeksantoista. Eikä se ole asiakkaan ongelma, jos ei ravintolan henkilökunta tähän pysty. Omatpahan ovat anniskelulupansa, eikä ole tavallisen kansalaisen hommaa vahtia, että pystyvät säilyttämään työpaikkansa. Käsittääkseni jokainen palveluammattiin ryhtyvä allekirjoittaa työsuhteen alussa sopimuksen, jossa luopuu ylpeydestään, ihmisarvostaan ja koskemattomuudestaan. Näin ollen heitä voi kohdella kuten koiria, sikoja ja muita eläimiä.

Mutta annapas olla, kun hetken aikaa olet istunut terassilla ja sitten täytyy käydä vessassa. Eikö niitä vessoja saada pidettyä kunnossa vai mikä ihme siinä on, kun aika usein ovat tukossa ja epäkunnossa? Hommaisivat joka paikkaan kunnon wc-kaluston, kyllähän ravintolan wc:n täytyy kestää satakiloisen aikuisen miehen kevyt horjahdus ja kiukunpuuskat. Ehdottaisin myös saluunan ovia kaikkiin wc-koppeihin, niin ei tarvitse arpoa joka kuppilassa, että kumpaan suuntaan ne ovet aukeavat. Ovien saranat ovat usein luokattoman huonossa kunnossa, kun täytyy väkisin vääntää ovea haluamaansa suuntaan. Ja ne pöntöt! Hankkikaa sellainen tehohuuhtelu, joka imaisee tampaxin supermallinkin. Eihän sitä roskikseen voi laittaa, ne ovat likaisia ja polkimen käyttö on täysin mahdotonta pöntöltä käsin. Joka tapauksessa huonot vessat aiheuttavat usein sen, että aika ajoin wc-tiloissa on milloin minkäkinlaista lappua ovessa, ovia teipattu kiinni, hitsattu umpeen ja käyttökieltoja ympäriinsä. Onneksi niistä voi olla välittämättä ja repiä ovet auki vaikka väkisin. Ei ole kohtuullista olettaa, että viikon jatkuneen lomarilluttelun jälkeen pystyisi kukaan pidättämään kakkaa kovin pitkiä aikoja. Jos se pönttö kerran on jo tukossa, niin ei kai siitä suurta haittaa ole, vaikka sen paskantaakin täyteen. Heikoimmathan tästäkin esteiden asettelusta kärsivät eniten. Kaikilla ei voimat riitä umpeen naulatun oven auki repimiseen äkillisen pahoinvointikohtauksen yllättäessä. Siinä se siivottomuus sitten lisääntyy, kun vessojen lavuaarit ovat täynnä mansikkamargaritan väristä eilistä piknikruokaa.

Mutta sisulla siitäkin selviää! Suomalainen menee vaikka läpi harmaan kiven, sillä siihen on oikeus. Asiakkaan oikeus, perkele!